marjaanami

Keski-ikäinen nainen lähti seikkailulle, missä päämääränä on saavuttaa hyvän olon paino, villi loppuelämä ja massoittain elämyksiä ja kokemuksia. 50 vuotta on mahdollisuus, ei uhka. Tervetuloa seuraamaan muutosprosessiani ja elämääni!

Vaatteet kiehtovat. Tällä hetkellä minua kiinnostavat ulkoiset asiat enemmän kuin pitkiin aikoihin. Käyn läpi vaatevarastojani, kenkäarsenaaliani, katselen inspiroivia Insta-tilejä, missä keski-ikäiset naiset pukeutuvat persoonallisesti ja kauniisti. Kuvaan myös itseäni ja mietin erilaisia asukokonaisuuksia – ja unelmoin tietynlaisista vaatteista, joihin kroppani ei vielä taivu. Toisaalta riemuitsen niistä vaatteista, jotka yllättäen mahtuvatkin taas päälle. Olen painanut viitisen kiloa vähemmän kuin nyt avioeroni jälkeen 2002-2003 – jolloin ostin ihan hulluna vaatteita, kävin paljon ulkona ja vietin villiä sinkkuäitielämää. Minulla on siis monta vaatetta, joihin en vielä mahdu, mutta kohta sekin aika koittaa…

Unelmagarderobi. Olen kaivanut myös vanhoja lehtiä ja Pinterestin Unelmagarderobi-kuvasto kasvaa. Mieheni rakensi kengilleni mahtavan kenkätornin ja olen järjestellyt vaatteiden säilytyksen uuteen uskoon. Tein myös perusteellisen kenkäinventaarion, jonka jäljiltä minulle jäi 56 kenkäparia. Karsintaa tulee varmasti jossain vaiheessa lisää, mutta ensimmäisellä kierroksella kaatopaikalle ja kierrätykseen lähti 14 paria popoja. Kokeilen vaatteita peilin edessä ja keikistelen miehelleni.

Barbie-leikkejä. Tietenkin nämä ulkoiset asiat liittyvät kehoni muutokseen. Vaatteiden, kenkien, asusteiden ja kuvaamisen kautta prosessoin muutostani, mutta varmasti kysymys on myös eskapismista. Korona vaatii vastapainoa, jota saan ulkoisista asioista, mutta on tässä muutakin… Minä nimittäin rakastan kenkiä ja vaatteita. Miksi hitossa minulla muuten olisi 70 paria kenkiä? En ole tilannut yksiäkään pandemian aikana. Lapsena leikin kaikkein mieluiten Barbie-nukeilla – draamallisia leikkejä tietysti, mutta tykkäsin ihan hirveästi myös vain vaatettaa nukkejani. Äitini, joka on koulutukseltaan mallipukineompelija, teki nukeilleni myös jonkin verran vaatteita, mutta tietysti ostovaatteet olivat niitä hienoimpia. Silloin. Vanhempana House of Eliot eli Muotitalo oli suosikkisarjani ja olen katsonut sen ainakin kolmeen kertaan. En oikeastaan ole vuosikausiin päässyt nauttimaan täysin siemauksin rakkaudestani vaatteisiin, muotiin, ja tyyleihin. Kukaan ei tietenkään ole pakottanut minua tai estänyt minua – paitsi minä itse. Tällä hetkellä minun hivelee ajatus että voisin tulevaisuudessa pukeutua juuri siten kuin haluan! Ajatus on suorastaan huumaavaa. Ja se motivoi minua jatkamaan.

Miten sitten haluan pukeutua? Ensinnäkin haluan hyödyntää mahdollisiman paljon olemassaolevia vaatteitani – minulla ei ole tarvetta ostaa lisää vaatteita, mutta haluan muokata ja tehdä vaatteistani minulle sopivia niin koon, mallin kuin sielunkin puolesta. Haluan myös teettää itselleni joitakin vaatteita. Olenkin jo alustavasti puhunut ystävälleni Marjolle Boutique Minnestä, että kunhan tämä tilanne on ohi niin haluan itselleni Elämä voittaa -mekon! En vielä ihan tiedä millainen se tulee olemaan, mutta luotan Marjon ammattitaitoon ja näkemykseen. En halua mitään juhlamekkoa vaan arkikäyttöön sopivan mekon, joka kuvastaa minua. Yksi mikä on varmaa, niin väriskaalani tulee olemaan pitkälti sama kuin nytkin eli punainen, harmaa, musta ja valkoinen, mutta voi olla että sekaan kulkeutuu myös lisää pinkkiä, sinistä, luumua ja ehkä jopa vihreää ja sinapin keltaista. Tavoitteeni on luoda unelmagarderobi, joka kuvastaa minun persoonaani. Haluan että vaatteeni kuvastavat arvojani ja tuottavat minulle syvää iloa. Eettisyys ja ekologisuus ovat asia, jota pyrin ajattelemaan erityisesti tulevaisuuden vaate- ja kenkähankintoja tehdessäni. Asia ei ole kovin yksinkertainen ja hurskastelisin jos väittäisin että olisin miettinyt sen kaltaisia asioita hirveästi aikaisemmin, mutta onneksi maailma muuttuu myös tässäkin suhteessa. Tällä hetkellä on menossa Vaatevallankumous -kampanja, mikä on aivan loistava tapa herättää tiedostamaan omia kulutustottumuksiaan – ja koko vaateteollisuutta. Ainakin minä tarvitsen herättämistä ja inspiroivaa otetta monen haastavan asian kanssa. Toivon että tulevaisuuden vaatteeni ovat kauniita, eettisiä, laadukkaita – ja että niitä on hauska yhdistellä keskenään. Haluan jatkaa Barbie-leikkejäni itselläni ja nauttia siitä kaikesta täysin siemauksin. Sillä pinta ei ole vain pintaa vaan kuvajainen sisäisistä arvoista, asenteista, ajatuksista, prosessista, eletystä elämästä, unelmista… – minusta.

Alla koko tämänhetkinen kenkäarsenaalini kaikessa kauneudessaan – ja kaameudessaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: