marjaanami

Keski-ikäinen nainen lähti seikkailulle, missä päämääränä on saavuttaa hyvän olon paino, villi loppuelämä ja massoittain elämyksiä ja kokemuksia. 50 vuotta on mahdollisuus, ei uhka. Tervetuloa seuraamaan muutosprosessiani ja elämääni!

Tänään alkoi lopullinen valmistautuminen lihavuusleikkaukseen, joka tapahtuu lokakuun puolivälissä. Seuraavat kaksi ja puoli viikkoa menen jälleen ENE-dieetillä. Toteutan nuo 17 päivää Express Dietin VLCD (very low-calorie diet) -tuotteilla. Ne ovat tutut kevään 10 viikon ENE-jaksolta, joten tuntui helpolta ottaa kotimaiset ateriakorvikkeet käyttöön myös nyt.

Poikkean Satasairaalan ohjeistuksesta muutaman päivän, koska koin että tarvitsin itselleni irtioton ennen tätä viimeistä puristusta. Perhettämme koetteli elokuun alussa suuri menetys kun veljenpoikani menehtyi onnettomuudessa. Kaiken surun keskellä voimavaroja on pakko säästellä – ja pohtia tarkkaan mihin rahkeet riittävät – ja mitä pitää tehdä jotta jaksaa.

Teimme viikonloppuna mieheni kanssa irtioton syksyiseen Jyväskylään ja keskityimme nautiskelemaan kaupungin kulttuuritarjonnasta ja toisistamme. Kävimme perjantaina ennen reissua katsomassa Aalto-dokumentin, jonka jälkeen mm. Alvar Aalto -museo avautui aivan eri tavalla. Irtiotto onnistui hienosti ja tuntui että sain kerättyä voimia tulevaan koitokseen. Taiteella, kulttuurilla ja sielukkaalla seuralla on sellainen vaikutus.

Kummipoikaani mikään asia maailmassa ei tuo takaisin, ja ainoa asia millä voin yrittää keventää omaa ja läheisteni taakkaa on on huolehtia itsestäni ja rakkaistani niin hyvin kuin pystyn. Suru, kaipaus ja ikävä ovat nyt meissä. Ne eivät ole tahdonalaisia asioita. Moneen muuhun asiaan pystyn kuitenkin vaikuttamaan.

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta laitan itseni ykköseksi joksikin aikaa. Jotenkin tuntuu suorastaan hurjalta kirjoittaa näissä olosuhteissa noin, mutta se on totta. Leikkaus on pian edessäni ja se on iso asia sekä keholleni että mielelleni. Haluan selvitä leikkauksesta mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Ja tämän vuoksi asetan oman hyvinvointini hetkeksi kaiken muun edelle. Tottakai teen työni hyvin ja olen läsnä perheeni jäsenille, mutta huomaan sulkeutuvani nyt myös omaan kuplaani. Leikkaus vaatii minulta voimia ja se tulee muuttamaan minua lopullisesti monella tavalla. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että vatsalaukkuani kavennetaan, jonka seurauksena painoni putoaa.

Ylipaino on ollut niin pitkään osa minua että tietyllä tavalla luon itseäni uudelleen. Onneksi olen jo niin pitkällä prosessissani, että tuo luomistyö ei suinkaan ole alussa. Mutta rehellisyyden nimissä suurimmat muutokset ovat vasta edessäni – ja en todellakaan tarkkaan tiedä mitä minussa tulee tapahtumaan…

Juuri nyt koen itseni kuitenkin vahvaksi ja valmiiksi. Olen valmis lopulliseen muutokseen ja toivon sydämestäni että kuulun niihin, joille leikkaus ei tuo mukanaan komplikaatioita tai muita ongelmia. Riski on kuitenkin olemassa. Tiedostan sen. Olen valmis siihen. Ehkä valmiimpi kuin itse uskalsin edes vielä hetki sitten toivoa.

Kuvan otti ystäväni Annika Klink ja ylläni oleva Tina-tunika on saatu Excuse my Bonbonista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: