Kuukausi laihdutusleikkauksesta

Kuukauden saldo. Tänään tulee kuluneeksi kuukausi siitä kun minulle tehtiin mahalaukun pienennysleikkaus eli ns. sleeve-laihdutusleikkaus. Painoa minulta on tippunut neljän viikon aikana kuusi kiloa ja olen ihan älyttömän tyytyväinen niin tulokseen kuin omaan vointiinikin.

Sairausloma riitti toipumiseen. Sain kolmen ja puolen viikon sairausloman, jonka aikana toivuin täysin. Maanantaina aloitin työt ja tuntui hyvältä aloittaa arki uusine rutiineineen. Opetteluahan tämä vielä on, muttu tuntuu, että sain syömiseen liittyvät kuviot aika hyvin kasaan jo sairausloman aikana. Alussa väsymys hieman vaivasi, mutta ensimmäisen kerran olin kävelylenkillä leikkauksesta seuraavana päivänä ja kahden viikon jälkeen uin jo tuttuun tapaan kilometrin matkan. Laihdutusleikkaus tehdään tähystysleikkauksena ja viiden pienen haavan hakaset poistettiin kahdeksan päivän kuluttua leikkauksesta. Haavat paranivat todella hyvin – ja niistä on jäljellä hyvin pienet jäljet.

Syöminen leikkauksen jälkeen. Ensimmäisen viikon aikana leikkauksen jälkeen söin tai pikemminkin ehkä join kasvissosekeittoa, jota oli tukevoitettu sulatejuustolla, piimää, jukurttia, luumu- ja muita hedelmäsoseita, luulientä ja kaupan valmiita proteiinijuomia ja -rahkoja. Toisella viikolla menuhun tulivat lisäksi kanamuna, kala, äyriäiset, kasvissurvokset ja muut pehmeät ruuat. Kun kolme viikkoa oli kulunut söin ensimmäisen kerran näkkileipää hyvin pureskeltuna ja kokeilin myös ulkona syömistä. Muutaman kerran olen syönyt liian nopeasti tai nielaissut liian ison palan, jonka seurauksena ruoka on tullut ruokatorvesta ylös. Varsinaisesti en ole oksentanut eli vatsahapot eivät ole lähtenyt liikkeelle, vaan osa ruuasta on noussut ylös. Tätä on edeltänyt ensin ikävä tunne ruokatorvessa. Olo on sen verran ikävä, että pyrin keskittymään syödessäni olennaiseen ja komennan itseäni: maistele ruokaa, pureskele hyvin, syö hitaasti – ja ennen kaikkea nauti!

Laihduttamisesta laihtumiseen. Koen saavuttaneeni nyt tilanteen, missä en enää laihduta, vaan laihdun uuden syömiskäyttäytymiseni ansiosta. Laihdutusleikkaus on pakottanut minut muuttamaan syömiskäyttäytymiseni radikaalisti, mutta se on ollut yllättävän helppoa, sillä nälän tunne on kadonnut miltei kokonaan ja mahalaukkuni tilavuus on niin pieni, että sinne mahtuu noin kolmannes aikaisempien aterioiden koosta. Kalorimäärä on aika helppo pitää pienenä näiden tosiasioiden kanssa. Haastetta sen sijaan tuottaa riittävän proteiinimäärän syöminen ja veden juominen. Proteiinia pitää saada noin 60-80 g ja vettä pitäisi juoda noin 1,5 litraa päivässä. Yritän löytää itsestäni vesitissuttelijan, mikä vielä hakee muotoaan… Proteiinin saamisen helpottamiseksi yritän juoda piimää ja syödä proteiinipitoisia ruokia unohtamatta kuitenkaan kuituja ja hyviä hiilihydraatteja.

Entä herkuttelu ja alkoholi? Olenko siis jättänyt herkut kokonaan? Isänpäivänä söin pienen nokareen marenkikakkua ja ystäväni kanssa kahvitellessa nautiskelin pienen pallon jäätelöä. Makeaa ei kauheasti edes tee mieli, mutta olen päättänyt että minkään ruoka-aineen suhteen en ryhdy totaalikieltäytyjäksi ellei siltä jostain syystä tunnu. Tällä hetkellä erilaiset makeutusaineet tökkivät pahemman kerran eli en pysty juuri nyt syömään mitään missä on esimerkiksi aspartaamia tai muita vastaavia makeutusaineita. Viiniä olen juonut leikkauksen jälkeen muutaman lasin varovasti kuten ohjeissa on kehoitettu. En ole siis luopunut myöskään alkoholista.

Summa summarum. Kaikki on sujunut mielestäni ihan älyttömän hyvin – ja nyt kun olen taas töissä ja voin syödä periaatteessa kaikkea, niin alkaa tuntua siltä että minun uusi normaalini on nyt tässä. Ja se tuntuu oikein hyvältä. Vielä en tiedä mihin lukemiin painoni tippuu, sillä sen näyttää aika, mutta tavallaan koen että olen jo nyt tehnyt ihan valtavan elämänmuutoksen ja jos ja kun painoni laskee vielä vaikka noin 10-15 kiloa ja saan pidettyä pudotetut kilot pois niin olen onnistunut elämänmuutoksessani ihan täydellisesti!

Laihdutusleikkauksessa

Leikkauspäivänä

7.30 Heräsin omia aikojani ja kaivoin puhelimeni. Olin mennyt nukkumaan noin klo 23.00 ja herännyt kerran yöllä pissalle. Vessareissun jälkeen olin nukahtanut nopeasti eli nukuin kuin tukki. Jos minua jännitti niin se ei ainakaan tuntunut eikä myöskään tunkeutunut uneeni. Hyvä niin.

7.45 Kävin vessassa myös heti herättyäni ja pesin hampaat. Mitään ei saanut syödä – eikä juoda. Suuta kuivasi. Vatsa toimi. Riemuitsin siitä. Minua vaivaa elämäni toinen peräpukama – ja tajuan että siihen miltä minusta tuntuu leikkauksen jälkeen tulee vaikuttamaan valtavasti suolen toiminta. Jääkaapissa odotti seuraavaa päivää varten luumusosetta (löysin Bonne-merkkiset hedelmäsoseet, joissa on 100 % hedelmää).

8.00 Minulla ei ollut mikään kiire. Minun piti olla sairaalassa vasta klo 11.00. Veljeni vei mut. Onneksi on perhe, suku ja ystäviä. Mieheni ei päässyt töiltään leikkauspäivänä Satakuntaan, mutta onneksi hän pääsisi hakemaan minut sairaalasta. Ihanaa. Kaipaisin varmasti pään silittäjää.

Niin monet laittoivat tsemppiviestejä. ❤️❤️❤️ Vastailin niihin ja lötköttelin sängyssä. Ei tarvinnut meikata – ja hiuksetkin nykäisin sykerölle… Tuntui tosi hyvältä että niin moni myötäelää matkaani. On varmasti myös niitä jotka eivät ymmärrä ratkaisuani ollenkaan, mutta he ovat onneksi hiljaa. Tämä on minun tieni – ja kannan vastuun ratkaisuistani. Hyvässä ja pahassa.

Eräs asia minua mietitytti. Gastrokopian yhteydessä selvisi, että minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Täysin oireeton sellainen. Itseasiassa mahalaukun kavennusleikkaus voi tehdä tulehdukselle hyvää, mutta joka tapauksessa mahalaukussa muhiva tulehdus ei ole hyvä juttu ja en voi olla miettimättä että kauanko se on ollut minulla ja miten se on vaikuttanut terveyteeni… mutta nyt mennään asia kerrallaan. Ensin sleeve-leikkaus ja sitten keskityn toipumaan siitä ja opettelemaan uuden syömiskäyttäytymisen – ja sitten ryhdyn selvittelemään mahakatarriani.

10.50 Saavuin leikkaushoitokeskukseen. Luonani käytiin ja sanottiin että hoitaja saapuu luokseni kohta. Ehkä pientä jännitystä kehossa, mutta ei mitään muuta. Ulkona oli käsittämättömän kaunis auringonpaiste. Hoitaja toivotti minut tervetulleeksi laihdutusleikkaukseen. Keskustelimme hetken operaation nimestä. Hän oli sitä mieltä että laihdutusleikkaus on osuvampi – olen samaa mieltä.

11.15 Istuin odotustilassa ylläni tukisukat, leikkauspaita, housut ja aamutakki. Sinistä ja mintunvihreää. Olisipa punaista – edes jotain sävyä! Sain monenmoista lääkettä: kipulääkettä, pahoinvointilääkettä ja jotakin kolmiolääkettä, mikä alkoi vaikuttaa melko nopeasti. Olo oli jonkin verran hutera. Selailin kännykkääni. Lähetin vielä Pekalle ja pojille viestit. Rakastan heitä. ❤️

11.35 Leikkaavat kirurgit kävivät tapaamassa minua ja keskustelimme vielä asioista. Olin hyvissä käsissä. Ja oli tavattoman ihanaa tavata heidät ennen operaatiota. Pyysin että he leikkaisivat minut siten, että närästys ei ala vaivaamaan. Se on ikävä sivuoire joka saattaa tulla sleeve-leikkauksen yhteydessä. Se ei ole kirurgien käsissä, mutta he lupasivat tehdä parhaansa. ❤️ Helikobakteerista keskustelimme sen verran että se häädetään minusta noin kolmen kuukauden kuluttua antibiooteilla kunhan olen toipunut leikkauksesta.

11.50 Minut haettiin leikkaussaliin missä ammattitaitoiset henkilöt laittoivat minut kuntoon. Oli hauska seurata miten 4-5 ammattilaista hääri ympärilläni kertoen kukin mitä he tekivät. Tunsin oloni turvalliseksi ja suhteellisen rennoksi. Hengittelin syvään ja rentoutin itseäni lisää. Seuraavaksi sain naamarin kasvojeni yläpuolelle ja hetken päästä kaikki pimeni.

13.00 Aukaisin silmäni heräämössä ja jälleen minut otettiin ystävällisesti ja ammattitaitoisesti vastaan. Oloani kyselivät monet henkilöt. Sain kipulääkettä, lämpöpeite otettiin pois ja sitten laitettiin takaisin. Verenpaineeni mitattiin ja sain lisähappea. Olin heräämössä noin 1,5 tuntia ja sen jälkeen minut kiikutettiin osastolle.

Ilta osastolla meni jonkin asteisessa sumussa. Lepäilin ja tunnustelin kehoani. Hartiakipu oli välillä sietämätön. Jostain syystä leikkauksessa käytetty kaasu voi aiheuttaa voimakkaita kipupiikkejä, niskassa, hartioissa ja palleassa. Minulla oikeanpuoleinen hartia vihloi todella ikävästi. Sain onneksi kipulääkettä, mikä helpotti kipua ja nukahdin aina välillä hetkeksi. Nestettä sain kanyylin kautta. Jossain vaiheessa soitin Pekalle lyhyen puhelun. Siemailin vettä myös mukista ja iltapalaksi sain n. 0,5 dl mehukeittoa. Sain sen juotua illan ja yön aikana. Vessaan menin vain hoitajan ollessa läsnä. Voi miten kiireisiä hoitajat olivat – ja miten ystävällisiä! Arvostan. Hitto. Mä unohdin pestä hampaat!

Yö oli melko levoton ja en juurikaan nukkunut. Toisella potilaalla oli haastava yö ja nukkuminen sairaalan sängyssä ei oikein onnistunut. Onneksi tiesin pääseväni kotiin seuraavana päivänä ja lähinnä olin pahoillani huonetoverin pahasta olosta.

Seuraava päivä leikkauksen jälkeen

Aamutoimet alkoivat sairaalassa klo 7.00 aikoihin. Verikokeita, veren paineen mittaamista ja aamupala. En pystynyt juomaan kahvia tai syömään velliä. Mehukeitto sentään meni hiljallee alas. Ja vettä. Pystyin juomaan illasta alkaen sitä ihan hyvin.

Lääkärit tulivat aamukierrokselle kahdeksan jälkeen ja minulle annettiin lupa kotiutua kunhan söisin lounaalla.

Aamupäivän aikana minua kävi tapaamassa vielä hoitaja reseptien ja muiden papereiden kanssa ja fysioterapeutti opastamassa vesi-PEP:in käytössä ja keskustelemassa liikkumisesta leikkauksen jälkeen. Ns. vastapainehengitys rentouttaa leikkauksen jäljiltä kehoa ja auttaa avaamaan keuhkoja. Tämä oli todella tarpeen, sillä huomasin hengittäväni hyvin pinnallisesti. Mainio apuväline. Kevyt liikkuminen on suotavaa heti kunhan vointi antaa siihen periksi: kävelyä erityisesti suositeltiin. Uiminen saa odottaa siihen asti kun tikit on poistettu ja muutenkin keho on toipunut leikkauksen aiheuttamasta shokista ja ruokailu on löytänyt uomansa. Aion edetä rauhallisesti.

Klo 13.00 Pekka tuli hakemaan minut sairaalasta kotiin. Olin ihan älyttömän väsynyt. En meinannut jaksaa mitään. Pekka kävi hakemassa apteekista tarvitsemani vitamiinit – ja varmuuden vuoksi särkylääkettä. Kun pääsimme kotiin pujahdin omaan sänkyyn, puhtaisiin Pekan vaihtamiin lakanoihin ja nukahdin. Puolentoista tunnin unet tekivät terää. Soitin äidille. Hän oli tietenkin ollut huolissaan. Äidit. ❤️

Illalla söin hieman hedelmäsosetta ja Pyryn tekemää Koskenlaskijalla höystettyä samettista kasvissosekeittoa. Juttelimme Pekan kanssa leikkauksesta ja sen tuomasta uudesta. Olin tavattoman helpottunut että leikkaus on nyt tehty ja kaikki meni hyvin. Nyt otan itselleni aikaa toipumiseen ja uuden opetteluun. Syöminen tapahtuu jatkossa hitaasti ja pienin annoksin aivan kuin sen kuuluisi luonnostaankin tapahtua. Minä en vain osannut. Mutta nyt minulla ei ole vaihtoehtoa – kehoni ja uusi suhtautumiseni ruokaa (jota olen jo opetellut pitkään) pitävät siitä huolen. Odotan sitä päivää että voin unohtaa koskaan edes käyneeni leikkauksessa, ja kaikesta tästä on tullutkin uusi normaali.