Tunnustuksia

Arki eli työt alkoivat tänään – ja takana on monella tapaa ihana kesäloma. Monella tavalla samanlainen kuin ennenkin: mökkeilyä, kesäretkiä, yhdessäoloa, herkuttelua, uimista, ystäviä, kulttuuria jne.

Mutta monella tapaa myös erilainen. Ei alkoholia, eikä aamun asti valvottuja öitä – eikä veteliä päiviä juhlien jälkeen. Menikö kaikki sitten suunnitelmien mukaan? Ei todellakaan. Raahasin joogamatot saareen. En edes harkinnut avaavani maksullista jooga-sovellusta, jonka ostin etätöiden alettua. Vakoojaverkoston viisi tuotantokautta veivät voiton asanoista. Kahvakuulat nostimme veneestä laiturille, missä ne nököttävät edelleen. Koskemattomina. Uimisesta sentään pidimme kiinni. No, mites painon kanssa kävi? Vielä viikko sitten hehkutin Instassa ettei painoa ole tullut kuin vajaa puoli kiloa lisää. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja olisi pitänyt muistaa että vaaka reagoi viiveellä. + 1,7 kiloa toukokuun lopusta.

Muistelen Porvoon burgereita ja muita herkkuja, paria pitsaa, muutamia jäätelöitä ja muita höttöhiilareita, jotka pikkuhiljaa hiipivät ruokavalioon heinäkuun lopulla. Niinpä. – Tästä se alamäki sitten normaalisti alkaisi, ajattelen, mutta nyt tunnustan tosiasiat ja teen korjausliikkeen ja siunaan päätöstäni. Tässä on hyvää aikaa saada nuo pari kiloa pois ennen gastrokopiaa ja lihavuusleikkausta. Nyt ei alakaan syöksykierre ja massan keräämiskausi vaan arki, missä annoskoot pysyvät maltillisina. Pidän syömisrytmistä kiinni ja siivoan höttöhiilarit pois. Tiedän kyllä mitä pitää tehdä. Ja myös teen sen. Tämmöistä se on kun on päättänyt muuttaa elämänsä.

Advertisement

Lomalla – kaikesta

Tänään on 1. päivä heinäkuuta ja nyt voin sanoa olevani aivan täysin lomalla. Kaikesta. Töistä, kotitöistä, laihduttamisesta, elämänmuutoksesta, tulevaisuuden suunnittelemisesta jne. Tällä pienellä mökillä Luvian saariston isoimmassa saaressa on sellainen vaikutus minuun. Ja miehelläni. Nämä kaksi asiaa maadoittavat levottoman mieleni – ja hellitän.

Katselemme lahdellamme elävää runsasta linnustoa, puuhastalemme kaikenlaista pientā: eilen pesin muutaman maton, pullotin kombuchan ja Pekka leipoo tänään ruisleipää. Juuri nyt olemme aivan kahdestaan, mutta ensi viikonloppuna tulee kesän ensimmäiset vieraat. Olemme laittaneet vähän paikkoja kuntoon vieraita varten, eilen kävi sähköasentaja – viikonlopun menukin alkaa olla selvillä…

Mutta juuri nyt kuuntelen Carole Kingin Tapestery -albumia vuodelta 1971 ja pötkötän pikkuruisessa makkarissamme samalla kun kirjoitan tätä tekstiä. Mieleni on rento ja levännyt. Niin ihana tunne. Takana on melkoinen puoli vuotta: elämänmuutoksen aloittaminen, ene-dieetti ja korona-kevät etätöineen. Syksy tuo tullessaan lihavuusleikkauksen myötä valtavia muutoksia, mutta juuri nyt tässä hetkessä kun Carole laulaa kuulokkeissani menneellä ja tulevalla ei ole mitään väliä – on vain tämä hetki ja ihana rentouden tunne.

Tänään on myös uintipäivä. Meriveden lämpötila ehti käydä jo 22 asteessa ja lauantaina uimmekin jo ilman märkäpukuja. Tänään kuitenkin sonnustaudutaan taas märkiksiin ennen kuin sukelletaan meren syleilyyn. Olen niin onnellinen että saan viettää lomaä tässä paikassa. Niin kuin kaikkina näinä kesinä vuodesta 1975.